Piipahdin tuossa Viestintäpäivillä ja siellä puhuttiin yhteisöllisestä mediasta ja mm. bloggauksesta. Ajattelin tätä hommaa sitten ihan itsekin kokeilla, jotta tämä touhu avautuisi paremmin - työtäni ajatellen, luonnollisesti. ;) Jotakin olen jo rustaillut tuonne Verkkoasemankin blogiin, mutta aika vaatimatonta tämä kirjoittelu vielä toistaiseksi on ollut, runosuonen pulppuamista siis odotellen.
Ajatuksena siis oli, että tuolla omalla Mercurite's-sivustolla olisi pääosin virallista tietoa koiristamme sekä näyttelyistä ja tällä foorumilla juttelisin yleisesti elämästämme koirien kanssa. :)
Venlan ensimmäiset juoksut päättyivät tuossa parisen viikkoa sitten ja täytyy sanoa, että hurjaa oli meininki. Toki osasimme odottaa haastavia aikoja, mutta erityisesti Leevin "pollan sekoaminen" yllätti. Vauhkoilua kesti sen pari viikkoa, joka päättyi "parhaiden päivien" -kliimaksiin, jolloin Leevin ja Iivarin korvien väliin ei muuta mahtunut kuin tytön perään vouhkaaminen. Kuitenkin jo heti 15. päivän kohdalla volyymi laski puolella ja kolmisen päivää tuon jälkeen pojat olivat kuin ennenkin. Porukoihin niitä ei uskallettu kuitenkaan päästää ennenkuin olimme turvallisilla vesillä ajan suhteen. Tiivistettynä rankkaa siis oli, mutta siitä selvittiin! Nyt toivotaan, että seuraava koettelemus kohtaisi meitä vasta sen 7-8 kk:n päästä.. :)
Suurin ilouutinen tälle syksylle on luonnollisesti ollut Iivarin valioituminen Porvoossa 13.9. - hurraa!! Edellisenä päivänä kokeilimme onneamme Tuomarinkartanossa, jossa sijoitus oli paras uros 3. Onneksi kuitenkin toinen kerta jo tärppäsi ja valioitumista saatiin juhlia pikniköiden ja kera skumpan! Kiitos Riikka tarjoiluista. :) Seuraavaksi odottelemme, että Cacibin suhteen tärppäisi, sillä Leevin Cacib-aikaraja menee umpeen lokakuun puolessa välissä ja C.I.B -titteli on enää yhden Cacibin päässä.. Onneamme lähdemme ainakin kokeilemaan Tartton kansainvälisiin koiranäyttelyihin, josko siellä tärppäisi. Mukava päästä taas tuonne Viron puolelle, eihän sitä tänä kesänä olekaan "kovin useasti" siellä rampattu. :) Eli peukut pystyyn ystävät kalliit, että Lepa palaisi reissusta yhtä titteliä rikkaampana ja pääsisi viettämään "eläkepäiviään"!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)


Mukava ajatus, oot ottanut Ranuan Harjulasta nimen omalle kodille. Nimi säilyy sukupolvelta toiselle. Mullaki pitäs keksiä meidän talolle joku nimi, vaikee homma :)
VastaaPoistaItse asiassa en ole sitä sieltä edes ottanut. Tontin nimi virallisissa papereissa on Harjula, joten siitä se sitten tuli. Mietin pitkään kehtaanko omaa kotia nimetä "oikean Kuhan Harjulan" mukaan, mutta se tuntui kohtalolta, kun sama nimi pomppasi talon papereista esiin.. :)
VastaaPoistaNiinhän tää vie mukanaan kummasti.
VastaaPoistaTervetulos bloggaamaan... tää on hauskaa ja terapeuttista :)